default_mobilelogo



Arvoisa päätoimittaja, millä perusteella uskot olevasi tavanomaisten oikeusnormien yläpuolella?

Ei ollut yllätys, että johtamasi lehti ei julkaissut seuraavaa kirjoitustani (liite), etkä myöskään vastannut välisemme sopimuksen mukaisesti hyllytyspäätöksen perusteluja koskevaan kysymykseeni. Se on tapasi johtaa lehden toimitusta ja suhtautua tavalliseen lehden lukijaan.

Helsingin Sanomat on eräs maamme vanhimpia instituutioita ja eräs selvimpiä esimerkkejä siitä Sitran muutaman vuoden takaisesta Muutoksen Suomi -raportin kertomasta tosiasiasta, että instituutiot ovat jääneet ajastaan jälkeen ja vieraantuneet ihmisten arkipäivästä.

Tämä estää Sinua tajuamasta, että kirjoituksessani on kysymys hätähuudosta, joka kumpuaa monen ikätoverini ja minua vanhempien ihmisten mielestä tämän armottoman digijyräyksen edessä.

Tämä tuli vähän aikaa sitten esille aiemmin niinkin yksinkertaisen asian kuin pysäköintimittarin käytössä, kun olimme menossa konserttiin Ritarihuoneelle. Mittarissa kerrottiin, että rahalla ei voi maksaa, ja minua selvästi nuorempi vaimoni yritti hämärässä saada selvää ohjeista ja näppäimistä. Monia vaiheita sisältävään operaation tuli kerta toisensa jälkeen virheitä, jolloin hän luopui yrityksestä.

Sama toistui kulman takana, jossa suurin piirtein saman ikäluokan mies operoi ja rouva seurasi vierestä. Kerroin, että olen lähettänyt Hesarille kirjoituksen digifasismista, jota rouva oitis piti hyvänä. Lisäsin tosin, että lehti tuskin julkaisee sitä.

Millä perusteella katsot olevasi niin paljon muiden kansalaisten yläpuolella, että Sinun ei tarvitse tällaisia arkisia asioita noteerata, ja niin paljon länsimaisen oikeusvaltion keskeisen peruskiven -periaatteen yläpuolella, että voit viitata kintaalla sopimukselle, jonka vastuuhenkilöksi oikeus on Sinut todennut?

Oikeuttaako siihen mielestäsi se, että sopimuksen teossa lehteä edustanut edeltäjäsi Mikael Pentikäinen toimi samoin heti alusta lähtien, kun oli pelastanut sopimuksella oman nahkansa oikeuden tuomiolta? Oliko siitä mielestäsi syntynyt saavutettu etu?

Lehden entinen pääkirjoitustoimittaja Martti Valkonen, joka sai potkut sen vuoksi, että erehtyi ottamaan journalistin ohjeet tosissaan, kertoo kirjassaan Sananvapaus kauppatavarana, miten lehden toimituksessa suhtaudutaan kirjoittajiin, jotka eivät miellytä toimittajia.

Valkonen panee sen ”stalinistimafian” piikkiin, mutta elääkö tämä mafia edelleen, vai onko sen henki vain jäänyt kummittelemaan Sanomataloon? Sen vaikutukset ovat joka tapauksessa edelleen selvästi nähtävissä, muutenkin kuin minun kohdallani.

Vallan väärinkäyttöön suhtaudutaan edelleen vähintäänkin hellävaraisesti, jos on riittävän ”isokenkäisestä” kysymys. HS ei ole edelleenkään maininnut sanaakaan kirjastani Laillinen murha, kun kävi ilmi, että Mauno Koivisto oli pääministerinä ja Suomen Pankin hallituksen puheenjohtajana ollut ratkaiseva tekijä.

Asian paljastuttua lehti hyllytti kirjeenvaihtajansa Eeva Palmin kirjaesittelyn, joka vielä infopäivän iltana tarkisti eräitä tietoja minulta. Tämä kaikkien aikojen röyhkein yrityskaato ei lehden mielestä kaipaa läpivalaisua.

Samoin lehti pimitti täydellisesti kauppatieteiden tohtori Heikki Urmaksen kirjan Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät, jossa Urmas mm. kertoo Keijo Liinamaan dokumentteihin ja haastattelulausuntoihin perustuen, millainen ”talousmies” Koivisto oli ja miten hän vastusti ensimmäistä Liinamaa-sopimusta. Myöhemmin hänestä on jopa leivottu tupojen isää.

Hiljan suuri parvi päätoimittaja itki koko sivun ilmoitusten voimalla, miten sanavapaus oli uhattuna vainon vuoksi. Mitä tekoa on sellaisella sananvapaudella, jota ei käytetä? Se voi jopa kääntyä ihmisvainoksi, sanoo nimimerkki Kokemusta on.

Kun Karjalan Kuvalehden päätoimittaja Veikko Saksi teki laajaan yhteishaastattelua meistä Heikki Urmaksen kanssa ja istuimme Kauppakorkeakoulun ruokalassa pöydän ääressä, sattui Arto Lahti kulkemaan ohi. Hän ihmetteli, että kolme kansan vihollista oli osunut yksiin. Se oli tietenkin vitsi, mutta Helsingin Sanomissa ja monessa muussakin mediassa täyttä todellisuutta. Onhan Helsingin Sanomissa kielletty myös keskustelu Karjalan palautuksesta.

Minulla ei ole tietoa, pitääkö paikkansa se, että mitä edesmennyt Jorma Ojaharju sanoo kirjassaan Yrittäjän ajojahti, ettei nimeäni saa toimittajapiireissä lausua ääneen, mutta Helsingin Sanomissa se ainakin pitää paikkansa (pdf). Mustan listan äärimuoto!

Tule alas norsunluutornista, niin havaitset, että eivät ne omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset niin vaarallisia olekaan, mutta heistä voi tulla vaarallisia, jos heihin suhtaudutaan Sinun ja lehtesi tavoin.

Tämä ei tarkoita minua, minä tyydyn edelleen kynään, niin toivottomalta kuin se tuntuukin subhärmäläisessä henkisessä ilmastossa, kuten sanoin jo ensimmäisessä kirjassani 1981. Hesarissa ei ole juurikaan muutosta tapahtunut. Se on kuitenkin tapa, jolla kansalaisen demokratiassa kuuluisi vaikuttaa asioihin. Ja median tulisi edistää ja tukea sitä.

Sanomatalon ylimmän kerroksen korkeuksista saadaan pahimmillaan aikaan sellaista arkitodellisuudesta irrallaan olevaa tekstiä kuin Juha Akkasen työmarkkinakolumni 07.06.2018, joka on häpeäksi valtakunnan ykköslehdelle, otsikosta alkaen.

Kun uudessa kirjassani Painajainen paritalossa puhun Suomessa ihmissyöjien maana, ei tämä termi suinkaan ole keksimäni, vaan peräti Erich Fromilta, joka sanoo, ettei byrokraattien ihmisiä kiusaavia toimia voi pitää muuna kuin nykyaikaisena kannibalismina. Sen kyllä osaa mediakin.

Ja kun käräjätuomari Jussi Nilsson sanoo Lakimiesuutisissa 2/02, että vallan väärinkäyttöä vastaan oikeusturvaa hakevan kansalaisen asema on Suomessa perusteiltaan hyvin pitkälti sama kuin entisissä Euroopan sosialistisissa maissa, se ainakin mahtavimman mediavallan käyttäjän Helsingin Sanomien suhteen pitää täsmälleen paikkansa.

Vantaa 19.06.2018

Kauko Parkkinen
Sanoman sopijakumppani

Lähettäjä: Kauko Parkkinen <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
Lähetetty: perjantai 8. kesäkuuta 2018 11.01>
Vastaanottaja: 'kaius.niemi@hs.fi' <mailto:kaius.niemi@hs.fi>
Kopio: 'hs.mielipide@hs.fi' <mailto:hs.mielipide@hs.fi> ; 'elina.grundstrom@kolumbus.fi' <mailto:elina.grundstrom@kolumbus.fi>
Aihe: VL: Välisemme sopimuksen mukainen selvityspyyntö

Päätoimittaja Kaius Niemi
Helsingin Sanomat

Välisemme sopimuksen mukainen selvityspyyntö

Mikäli, kuten näyttää, Helsingin Sanomat ei julkaise seuraavaa mielipidesivulle 4.6.18 lähettämääni kirjoitusta, pyydän sopimuksen 5.1. ja 5.2. kohtien nojalla selvitystä siitä, onko kirjoituksen sisällössä jotakin sellaista, jonka vuoksi sitä ei journalistin ohjeiden perusteella arvioiden voida tai haluta julkaista. Paras vastaus on tietenkin se, että kirjoitus julkaistaan ensi tilassa.

Vantaa 8.6.18

Kauko Parkkinen
tietokirjailija

Lähettäjä: Kauko Parkkinen <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
Lähetetty: maanantai 4. kesäkuuta 2018 11.58
Vastaanottaja: 'hs.mielipide@hs.fi' <mailto:hs.mielipide@hs.fi>
Aihe: Tarjous mielipidesivulle

Digifasismi jyrää meitin

Pankit ovat jo kauan pyrkineet ajamaan asiakkaitaan digitekniikan pakkopaitaan. Pankin muuttaessa ilman ennakkovaroitusta maksupalvelukäytäntöään entistä ”digimpään” suuntaan, maksuja jäi jumiin, minkä vuoksi piti soittaa teleoperaattorin asiakaspalveluun. Monivaiheisten sormiharjoitusten jälkeen vastasi Heli, joka kertoi, että työnantaja oli kieltänyt ilmottamasta sukunimeä. Asiakkaalta vaaditaan henkilötunnus.

Heli oli rehellinen ja sanoi, että ”kaikkien olisi asioitava digitaalisesti”. Se on vallanpitäjien yleinen tavoite. Niiltä, jotka eivät siihen alistu, lopetetaan ilmeisesti ennen pitkää palvelu ja heidät pannaan saattohoitoon.

Ihmisten pakottaminen tiettyyn ylhäältä asetettuun käyttäytymismuottiin on fasismin ydinajatus. Tämä käy erinomaisesti ilmi useita vuosi sitten julkaistusta ranskalaisesta keskustelukirjasta, joka käännettiin ruotsiksi nimellä Socialism och fascism - samma familj. Samasta juuresta versoo mm. aktiivimalli.

Tekniikan kehitys mahdollistaa entistä tehokkaammat ja huomaamattomammat menettelytavat. Digifasismilla on edessään mittaamattomat mahdollisuudet.

Kauko Parkkinen
tietokirjailija
Vantaa

Lummepolku 2 D
01300 Vantaa
09-823 7795
<mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>