default_mobilelogo

Tiedote 22.09.2018
Kauko Parkkinen



Kaija Ahtela on Kauppalehden erittäin kokenut toimittaja. Ehkä sen vuoksi hän sai tehtäväkseen kirjoittaa sivun mittainen artikkeli irtisanomisasiasta (KL 19.09.2018). Tulos on järkyttävä, sitä voi täydellä syyllä kutsua törkykirjoitukseksi. Ainoa asia, minkä se tekee selväksi on se, että Kauppalehti on nykyisen päätoimittajansa aikana vaihtanut puolta.

Kerron kirjassani Yrittäjä tulopolitiikan hukkaputkessa, miten Kalevi Sorsan kolmannen hallituksen ministerityöryhmä oli Jacob Södermanin johdolla lieventänyt työsuhdeturvakomitean mietintöä yrittäjien eduksi. SAK:n lakimies Kirsti Palanko-Laaka tervehti tätä väliaikaiseksi jäänyttä ”kansanvallan erävoittoa” kitkerällä kommentilla: ”Tämä oli pienyrittäjien ja Kauppalehden voitto”.

Tämä oli tietenkin kunniaksi sekä yrittäjäjärjestölle että Kauppalehdelle, mutta nyt SAK:lla on aihetta kaksinkertaiseen iloon. Seuraavassa hallituksessaan Sorsa otti vahingon takaisin korkojen kera, ja Kauppalehti on nykyisen päätoimittajansa aikana siirtynyt sen kanssa samaan rintamaan, mistä tosin oli vahvoja merkkejä jo aiemminkin. Kauppalehti Optio mm. fanitti Lauri Ihalaista monen sivun jutulla, kun tämä pääsi eduskuntaan. Tämä jokaisen yrittäjän on syytä pitää mielessä.

Ahtelan sillisalaattia

Kirjoitus on niin sekava, että juuri muuta siitä ei selviäkään. Muutama pointti.

Jo lähtökohta kertoo kirjoittajan olevan pihan puolella, kun hän uskoo niihin ”sekonomisteihin”, jotka väittävät, että irtisanomiskynnyksen korkeudella ei ole työllisyysvaikutuksia. He eivät tunne erästä viime vuosisadan suurista taloustieteilijöistä Wilhelm Röpkeä, joka varoitti juuri tällaisista makroekonomisteista, jotka eivät tunne talouden hienoja ja ”perin epämatemaattisia syysuhteita”.

* Sellaista laskentakaavaa ei olekaan, josta asia kävisi ilmi. Lausuilijat käyttävät Stetson-Harrison -menetelmää.

* ”Velttoilun” vuoksi irtisanottua ei tarvitse ”pahimmassakaan tapauksessa” ottaa takaisin.

* ”Ehtojen lieventäminen antaisi henkistä selkänojaa omistajalle tehdä mitä lystää”. Hän oli löytänyt tätä väitettä tukemaan Aamulehdestä entisen taistolaisen, Turun yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskisen, joka nykyisin tosin tekee tilaustöitä EVA:lle. Hän purkaa vanhoja kauhukuviaan yrittäjistä ja rinnastaa heidän ajattelunsa jopa diktatuuriin.

Tällä ideologiapläjäyksellä vahvistettuna Ahtelakin rohkaistuu filosofioimaan, että ”säätely on kehittyneen yhteiskunnan merkki”. Mutta huono säätely on huonon hallinnon merkki ja jarru kehitykselle. Englantilainen valtiofilosofi Edmund Burke sanoi jo lähes 300 vuotta sitten, että ”huono laki on pahin diktaattori”.

* Vaikutus määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamiseen on fantasiaa.

* Taloudellisten ja tuotannollisten irtisanomisten sotkeminen asiaan todellakin vain sotkee sitä.

* ”Enimmäkseen lakituvassa riidellään siitä, oliko työsuhteen lopettamiselle purkuperuste vai oliko kyseessä normaali irtisanominen". Hölynpölyä. Tällaiset riidat ovat varsin harvinaisia.

* ”Työsopimuksen voi purkaa mm. seuraavista syistä". Ei voi. Voi ainoastaan irtisanoa.

* ”Jos nykylakia lukee, on vaikea kuvitella, ettei työntekijästä pääsisi Suomessa eroon". Ei kukaan sellaista kuvittelekaan. Kysymys on vain korvausriskistä. Se ei selviä pelkästään lakia lukaisemalla, sillä siitä ei selviä, miten vaikea yrittäjän on saada näyttöä lakituvassa, kun oikeutta jakavat Ahtelan tavoin ajattelevat ja käytössä on käännetty todistustaakka toisin kuin muualla EU:ssa.

* ”Aika surkea on työnjohto”, jos kuuden kuukauden koeaika ei riitä työntekijän kelvottomuuden selvittämiseen. Kysymys on aivan eri asiasta.

* ”Pykälätasolla irtisanomisen perusteita on kovin vaikea lieventää ilman että menee hyttysten kuurnimiseksi". On hyvin yksinkertaista mm. pienentää korvausta ja poistaa uuteen lakiin lisätty perusteen painavuusvaatimus tai ottaa käyttöön normaali länsimaisen oikeuden mukainen todistustaakka. Kuitenkin kokonaisremontti on ennen pitkää väistämätön.

Ei riitä irtisanomisperusteeksi

Näinkään luokaton suoritus tuskin riittää nykylain mukaan irtisanomisperusteeksi, mutta varoitus olisi ilmiselvästi paikallaan. Mutta kukapa sen antaisi, kun päätoimittaja on aivan ilmeisesti hyväksynyt kirjoituksen.

Mutta kirjoituksen otsikko osuu naulan kantaan: ”Puutetta oikeasta tiedosta”. Mutta apu on lähellä, kolmas painos edellä mainitusta kirjastani ilmestyy parin viikon kuluttua. Siitä havaitset, että todellinen diktaattori oli Kalevi Sorsa. Jopa demari Jacob Söderman piti ikävänä havaitsemaansa pienyrittäjävastaisuutta.

Kaija Ahtela, please, älä kirjoita riviäkään tästä aiheesta, ennen kuin olet lukenut kirjan. Olisi kohtuullista edellyttää, että kirjoittaja olisi edes jossakin määrin ”kartalla”.

J.K.

Stetson-Harrison -rankinglista
Tilanne 21.09.2018

1. Kaija Ahtela, Kauppalehden toimittaja, sivun verran soopaa Kauppalehdessä 19.09.2018

2. Ivan Puopolo, MTV:n Huomenta Suomi -juontaja. Esitteli samana päivänä Ahtelan kanssa lain kertoen, että "pienissä yrityksissä voitaisiin irtisanoa ilman sen kummempia perusteita". Studiossa istunut kokoomuksen Arto Satonen ei oikaissut sitä. Keskustelukumppani Lauri Ihalaisen nenän asennosta näki, että hän oli samaa mieltä. Kolme kertaa Suomen seisauttamista yleislakolla uhannut Ihalainen oli vetänyt ylleen vanhan sotisopansa ja saanut puheeseensa vanhan paatoksen.

3. Niklas Bruun ja Seppo Koskinen, Hankenin ja Turun yliopiston professorit jakavat kolmannen sijan. Heillä on yhteinen aateperintö, joka saa heidät näkemään yrittäjässä riistokapitalistin haamun, jota he pelkäävät ja yrittävät tutkijan tittelillä saada muutkin pelkäämään lähes yhtä räikein sanoin kuin Puopolo.

5. Pekka Mattila, Aalto-yliopiston käytäntöön suuntautunut professori. Hyökkäsi Kauppalehdessä 26.07.2018 yrittäjien kimppuun myös irtisanomisasiaa hyväksi käyttäen ymmärtämättä asiasta mitään (www.kaukoparkkinen.com 06.09.2018: Hellekesän satoa: ”Käytäntöön suuntautunut professori” ja ”työsuhdeturva” nostivat yrittäjävihan pintaan).

6. Kollektiivisesti kaikki ne ekonomistit, jotka väittävät, että irtisanomiskynnyksen korkeudella ei ole vaikutusta työllisyyteen.

Poliitikot ja ay-väki eivät pääse listalle, sillä he puhuvat stetsonia työkseen. Muita ei mahtuisi listalle.