default_mobilelogo

Kauko Parkkinen



Tasavallan presidentti 06.05.1983 nimitti uudet ministerit, rehellisiksi ja taitaviksi tunnetut syntyperäiset Suomen kansalaiset. Kaikkien edellytysten on lain mukaan täytyttävä, mutta vain viimeinen on tarkistettu. Oli upeaa katsella, kuinka komeat raitahousut unohdettu kansa oli saanut yrittäjien selkänahasta. Yrittäjäthän tuntevat olleensa ihan hyödyksi! Mutta miksi ihmeessä he tuntevat itsensä entistä unohdetummiksi?

Yrittäjä tulopolitiikan hukkaputkessa, s.116

Kaksikasvoinen Liisa Jaakonsaari tietää, miten yrittäjiä huijattiin ”työsuhdeturvalailla” 35 vuotta sitten ja miten historia toistaa itseään

Politiikan jättävä demarimeppi Liisa Jaakonsaarelta kysyttiin MTV:n Huomenta Suomessa 19.10.2018 mm. mielipidettä irtisanomiskiistassa. Hän tunteekin asian todella hyvin, sillä hän oli mukana säätämässä ns. työsuhdeturvalakia 1983.

Jaakonsaari ihmetteli hallitusta, joka haluaa ”ylhäältä päin näyttää kaapin paikan”. Sen sijaan hän näyttää unohtaneen, miten vahvasti hän oli tukemassa, kun Kalevi Sorsa näytti kaapin paikan yrittäjille ja porvaripuolueille 35 vuotta sitten.

Oulussa oli tuolloin elokuun ensimmäisenä päivänä paneelikeskustelu tekeillä olevasta ”työsuhdeturvalaista”. Olin paneelissa yrittäjien edustajana, ja katsomossa istuivat mm. toiselle kaudelleen juuri valittu Jaakonsaari ja ensimmäiselle kaudelle valittu kepun Tytti Isohookana-Asunmaa.

Isohookana-Asunmaa sanoi katsomosta, että tässä on kysymys siitä, johdetaanko maata sosialististen vai porvarillisten arvojen pohjalta, mikä on edelleen eräs osuvimmista arvioista tästä laista. Tästä Jaakonsaari pillastui täysin. ”En tiennytkään, että vaalit ovat tulossa”, hän kivahti.

Kun silloinkin esitin kritiikkiä mm. siitä, että laki jättää liian paljon tulkinnanvaraa, mikä on riski yrittäjille, ja miten laki lisää työttömyyttä, Jaakonsaari selitti, että kun se eduskunnassa hiotaan tarkoin, niin riskit poistuvat.

Mutta Isohookana-Asunmaa ei ilmeisesti muistanut, että porvaripuolueet olivat jo myyneet arvoperintönsä ja ostaneet sillä ja yrittäjien selkänahalla Sorsalta hallituspaikan. Kokoomus tosin sai palkkionsa vasta neljä vuotta myöhemmin.

Kun nyt monet puhujat ovat esittäneet kiistan juurille tai lähtöruutuun menemistä ja aloittamista puhtaalta pöydältä, niin Jaakonsaari tietää, millainen oli puhdas pöytä ja mitä roinaa tupomafia on vuosikymmenien varrella sille kasannut. Sen kuin putsataan se pois ja aloitetaan uudestaan. Muistiaan voi virkistää kirjani Yrittäjä tulopolitiikan hukkaputkessa uusintapainoksen avulla.

Historia toistaa itseään.

Yrittäjiä huijattiin eduskunnassa jälleen eduskunnassa tutun kaavan mukaan. Sen masentavassa keskustelussa vaadittiin jälleen ”tarkkarajaisia” säännöksiä siitä, milloin irtisanominen on pienessä yrityksessä mahdollista.

Tämä on samanlaista tyhjää puhetta kuin Jaakonsaarelta aikoinaan. Joutui tuntemaan myötähäpeää, kun työministeri Jari Lindström yritti urhoollisesti selittää asiaa, josta hän ei ymmärtänyt mitään. Hänen mukaansa lakia joudutaan tulkitsemaan tuomioistuimessa ja lopullinen muotoilu jää oikeuskäytännön varaan.

Tietenkin oikeuden tehtävä on tulkita kaikkia lakeja, mutta mistään selvästä oikeusohjeesta on turha haaveilla. Todellisuus on sellainen kuin olen kertonut kirjassani Työsuhteen peruspelisäännöt:

Mahdollisessa oikeudenkäynnissä tehdään kokonaisarvio työsuhteen jatkamisedellytyksistä. Tällöin selvitetään myös, miten työnantaja on käyttänyt työnjohto-oikeuttaan ongelman muunlaiseksi selvittämiseksi, onko annettu riittävästi ohjausta virheiden ja laiminlyöntien korjaamiseksi.”

Olen joskus verrannut tätä ruumiinavaukseen, jossa selvitetään koko työsuhteen historia, mitä se on ”syönyt”. Se on hyvin raskas prosessi molemmille osapuolille.

Tätä arviointia ei laki säätele, vaan se jää oikeuden tehtäväksi, ja siihen vaikuttavat sen jäsenten omat arvot, jotka ovat varsin kaukana yrittäjän maailmasta. Usein niihin vaikuttaa myös poliittinen tausta. Tulos on aina ollut onnen peliä, ja sellaisena se tulee pysymään.

Kun ay-liike on uhannut viedä likimain kaikki irtisanomiset oikeuteen, ja jutut joudutaan katsomaan ”korkeimman oikeuden peräseinää myöten”, vaatii todella yrittäjältä suurta rohkeutta, jotta uskaltaisi irtisanoa työntekijän. Uhkana kun on lisäksi joutuminen julkisuuden tikunnokkaan.

Järkyttävää katsottavaa oli sekin, miten harva tiesi mitään käsiteltävästä asiasta, mikä ei suinkaan rajoittanut puheiden lennokkuutta, pikemminkin päinvastoin. Kuutamolla olijoiden kärkipäähän ministerinsä rinnalla kuului pääministeri Juha Sipilä. Kumpikaan ei tiennyt edes sitä, mitä olivat kiky-sopimuksessa nyrkeillään vahvistaneet.

Lopuksi kevennys

Eduskuntakomedian eräs huippukohdista koettiin, kun puhujapönttöön kapusi kolmen yleislakkouhan Lauri Ihalainen, joka oli pukenut ylleen vanhan SAK:n puheenjohtajan sotisopansa. Jo harventuneet kansaedustajien rivistöt kuuntelivat hartaana kuin radion iltahartautta aikoinaan, kun Ihalainen paasasi lähes jokaista sanaansa painottaen.

Parempi tietenkin, että hän paasasi eduskunnan puhujapöntössä kuin SAK:n puheenjohtajana Hakaniemen torilla, missä hän olisi varmaan jo julistanut neljännen yleislakkouhkansa.

Ehkä uhkia olisi jo enemmänkin, ellei EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen olisi keskittynyt niin huolellisesti hänen tyytyväisenä pitämiseensä solmimalla kaikki Ihalaisen haluamat sopimukset (www.kaukoparkkinen.com/Kaksintaistelu Laatunen-Vartiainen 11.10.2018), kuten hän on tämänkin asian yhteydessä muistuttanut. ”Yhtään sopimusta ei jäänyt solmimatta".

Ei ehkä ollut sattuma, että Juhana Vartiainen tapasi herratoverit Pikkuparlamentin kahvilassa varmaan muistelemassa sankaritekojaan, mistä Vartiainen menetti malttinsa.

Sen sijaan 35 vuoden takaista työsuhdeturvataistelua Laatunen ei muista edes muisteluskirjassaan, jossa on niin tarkkaan kirjattu hänen sopimusurotyönsä, että tämä taistelu ei sinne mahtunut, kuten hän vastasi, kun sitä ihmettelin.

Ymmärtää hyvin, ettei mahtunut. Tämä on eräs Etelärannan historian häpeällisimmistä luvuista. Suomalaiset työnantajat suomalaisia yrittäjiä kurittamassa yhdessä SAK:n kanssa! Ja nyt sitten siellä itketään, että ollaan ihan sivullisia ja sijaiskärsijöitä koko kahinoissa. Joku taisi sanoa, että usein saa sitä, mitä on tilannut.