default_mobilelogo



Työmarkkinaviisautta Hesarin norsunluutornista

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajien työnjaon mukaan Juha Akkasen vastuualueena on työmarkkinajärjestöjen toiminnan ja sopimusten seuraaminen ja niiden selittäminen parhain päin. Tästä erinomainen näyttö on hänen kolumninsa 07.06.2018 otsikolla Liittokierroksesta tulikin keskitettyjä kattavampi.

Akkanen kirjoittaa vakuuttavasti ja mahtipontisesti, kuten valtakunnan ”päälehden” pääkirjoitustoimittajan tyyliin kuuluu, mutta sisältöön jää suuria mustia aukkoja, ihan alkeistietoihinkin. Hän mm. väittää, että yleissitovan työehtosopimuksen ehtoja tulee sekä työnantajan että työntekijöiden noudattaa riippumatta yrityksen kuulumisesta työnantajaliittoon. Yleissitova työehtosopimus ei kuitenkaan velvoita työntekijöitä mitenkään.

Hän myös väittää, että tämä tes-kierros ”jää historiaan siitä, että lakkoja - tai edes lakolla uhkaamisia oli poikkeuksellisen vähän”. Kun historiaan vedotaan, olisi tullut tarkistaa tieto journalistin ohjeiden mukaisesti. Kyllä historiassa on ollut lukuisia kierroksia, jolloin lakkoja ja varsinkin lakolla uhkaamisia on ollut paljon vähemmän.

Vailla tosiasiapohjaa on myös väite, että nyt olisi syntynyt jokin Suomen malli, joka on ”Ruotsin mallin mukainen”.

Kyllä pyörä voidaan tietenkin keksiä aina uudestaan, mutta näin on sopimuksia tehty aiempina vuosikymmeninä, jolloin ei Ruotsissa ollut sen kummempaa mallia kuin meilläkään. Ei niiden kanssa kuitenkaan vatuloitu melkein ympäri vuoden ja myrkytetty työmarkkinailmapiiriä sekä Kimmo Kevätsalon termein uusinnettu epäluottamusta. Nykyisin taas Ruotsissa ei ole mitään sellaista yleiskorotusta, joka puolitettaisiin paikallisesti sovittavaksi, vaan pomo saa tietyn rahamäärän, jonka hän jakaa periaatteessa työntekijäkohtaisesti sopien.

Kun ei ole yleiskorotusta, ei ole liukumaakaan. Meillä ei edes tiedetä, kuinka suuri osa paikallisille osapuolille jätetystä puolikkaasta meni tasajakoon, kun ei saatu aikaan sopimusta.

Se toki tiedetään, ettei tällä kertaa ollut sellaista svabodaa, jonka Jyrki Katainen sai aikaan Sari Sairaanhoitajan avulla, kun rehenteli, miten paljon paremman sopimuksen Sari sai kuin ”raavaat metallimiehet” – hänen ansiostaan, mutta juuri enempää todellisista kustannuksista ei tiedetäkään. Ennen kaikkea ei tiedetä, millä hinnalla nuo lakot sekä lukuisat lakon uhat ja lakon uhan uhat saatiin pois päiväjärjestyksestä. Eikä tulla koskaan tietämäänkään.

Akkaselle OSuVan ohdakkeet

Akkanen ottaa todesta sen, miten ay-väki itki kuorossa työnantajien tiukkuutta. Sillä oli kahtalainen vaikutus. Se sai ensinnäkin hyväuskoisen hallituksen jakamaan kiky-kompensaatioita niin moneen kertaan, ettei siitä kukaan saa selvää, ei myöskään miljardien määrästä. Se palveli myös työnantajien etua, joten työnantajat saattoivat palkita sen ylimääräisillä lisukkeilla, työmarkkinaslangissa kukkasilla, joista ei myöskään kukaan tule koskaan saamaan selvää.

Peräti huvittavaa on, miten Akkanen puhuu EK:hon viitaten sopimusten kattavuudesta ja vertaa sitä tupoihin ja saa luvuksi yli 99 prosenttia. Hyvä, ettei lipsahtanut yli sadan.

Se on sama kuin vertailisi kananmunia ja perunoita. Kattavuushan kertoo, kuinka suuri osa ammattiliitoista jäsenillä mitattuna ilmoittaa yhtyvänsä keskusliittosopimukseen, jota nyt ei lainkaan ollut. Ilmoittaa, mutta käytännössä rahastaa enemmän. Kyllä yleensä kaikki ammattiliitot ennen pitkää tekevät sopimuksen työnantajaliiton kanssa vaikka ei keskusjärjestösopimusta olekaan, joten luku on pakostakin lähellä sataa.

Kattavuuttahan koko valtakunta jännitti henkeään pidätellen, yltääkö se 90 prosenttiin, kun kiky-sopimusta sorvattiin. Ketään ei kuitenkaan häirinnyt se, että liittojen jäsenmäärän laskun vuoksi se oli todellisuudessa varsin kaukana siitä, ei myöskään Valtiontalouden tarkastusvirastoa (Liite).

Koko kiky-prosessi osoittaa varsin kirkkaasti, miten työmarkkinajärjestöt ovat kaiken kontrollin ulkopuolella ja vievät hyväuskoista hallitusta, joka ei edes vikise.

Ja media puolestaan siunaa menon Hesarin johdolla.

Jonkun pitäisi selvittää, onko kyseessä koko työmarkkinahistoriamme ja tupoteatterin suurin ja kallein huijaus. Voisi olettaa, että asia kuuluisi Valtiontalouden tarkastusvirastolle, mutta sitä asia ei kiinnosta, koska se tietää, ettei ymmärrä asiasta yhtään enempää kuin muutkaan ulkopuoliset.

Akkasen kolumni on höpötekstiä, jossa ei ole asiaa juuri siteeksikään. Hän ei edes kysellyt sen supervirkamiehen perään, jonka pääministeri Juha Sipilä yrittäjien liittokokouksessa kertoi panevansa tutkimaan ”tarkasti jokaisen sopimuksen”, miten paikallinen sopiminen oli niissä edennyt (www.kaukoparkkinen.com 27.10.2017: Sipilä puhui yrittäjille niin totta kuin osasi).

Juha Akkanen on ansainnut kolumnistaan OSuVan ohdakkeet.


Liite

Lähettäjä: Kauko Parkkinen <kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
<mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
Lähetetty: maanantai 8. tammikuuta 2018 13.24
Vastaanottaja: 'esa.tammelin@vtv.fi' <esa.tammelin@vtv.fi
<mailto:esa.tammelin@vtv.fi> >; 'leena.kerppila@vtv.fi'
<leena.kerppila@vtv.fi <mailto:leena.kerppila@vtv.fi>
Aihe: VL: Kiky-sopimukseen käytettyjen verovarojen käyttö kaiken kontrollin ulkopuolella

VTV:n ”selvitys”

Vastaus ei ole yllättävä. Kun työmarkkinajärjestöt ovat asialla, ei toimiin haluta puuttua. Olisi ollut hyvin yksinkertaista kysyä ainakin valtion veropäätöksen tekijöiltä, ketä he sitten ovatkin, miten he selvittivät tietojen paikkansa pitävyyden.

Asia ei näytä kiinnostavan VTVta, tuskin ketään muutakaan. Lähes puolentoista vuoden aikana on aikaansaatu mitään sanomaton ”selvitys”.

Terveisin

Kauko Parkkinen

Tiedote 8.1.2018

Kiky-sopimuksen rahanjakoperusteet jäävät hämärän peittoon

Tein 15.9.2016 Valtiontalouden tarkastusvirastolle selvityspyynnön koskien ns. kiky-sopimuksen perusteella tehtyjen veroalennusten perusteita. Sen edellytyksenä oli työmarkkinajärjestöjen sopimuksen vähintään 90 prosentin kattavuus, mutta missään ei selvitetty, miten tuo kattavuus laskettiin. Yleisesti tiedetään, että järjestöjen jäsenmäärätiedot ovat varsin epäluotettavia, kuten mm. Helsingin Sanomat taannoin totesi pääkirjoituksessaan. (HS 2.12.17: "Ammattiliittojen - ja palkansaajakeskusjärjestöjen - ilmoittamiin jäsenmääriin sietää suhtautua varauksin" ). Usein ne saattavat olla tarkoituksella harhaan johtavia.

Virasto kertoo, että sillä ei ole pääsyä järjestöjen jäsenrekistereihin, eikä se voi muutenkaan saada tietoja järjestöiltä (pdf).

Vastaus vahvistaa sen epäilyn, että Suomessa verovarojen käyttö on kaiken kontrollin ulkopuolella, kunhan se perustuu työmarkkinajärjestöjen sopimuksiin. Rahaa voidaan tällöin käyttää satoja, ellei tuhansia euroja, sillä kiky-sopimuksen perusteella eri yhteyksissä käytettyjen verovarojen määrästä on käytännössä mahdoton saada selvää. Tässä yhteydessä puhuttiin 415 miljoonasta eurosta, mutta se tuskin on koko totuus asiassa.

Näyttä siltä, että Suomessa tällaisen rahankäytön laillisuuden selvittäminen ei kuulu kellekään.

Kauko Parkkinen
tietokirjailija

Yhteystiedot selvityspyynnössä

Valtiontalouden tarkastusvirastolle

ASIA: Selvityspyyntö koskien kilpailukykysopimuksen mukaisen veroalen laskentaperustetta

Kysymys on valtioneuvoston tulevan vuoden budjettiin liittyen tekemä tai lupaama päätös noin 515 miljoonan euron veroalesta, jonka edellytyksenä on, että sopimuksen kattavuus nousee vähintään 90 prosenttiin.

Mielestäni tässä on luovutettu hallituksen ja eduskunnan budjettivaltaa järjestöille, ja se on ilmeisesti tapahtunut harhaan johtavin tai ainakin epämääräisin perustein.

Asia ei tietämäni mukaan ole vireillä muilla foorumeilla.

Toivon, että virasto selvittää käytetyt laskelmat ja tarkistaa ne sekä antaa lain suomin mahdollisuuksin ohjauksen, jolla asia voidaan palauttaa asianmukaisille raiteilleen.

Perusteluna viittaan jäljempänä seuraavaan liitteeseen.

Vantaalla 15.9.16

Kauko Parkkinen
OTK, VTM, tietokirjailija

Lummepolku 2 D.
01300 Vantaa
09-823 7795
<mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi

Liite

Kauko Parkkinen

<http://www.openfinland.net> www.openfinland.net 14.9.16

Mihin lukuihin kikyn veroale perustuu?

Media on henkeään pidätellen seurannut, toteutuuko 515 miljoonan euron kiky-ale verotuksessa vai jäädäänkö alemme portaalle 400 miljoonaan. EK kertoi tiedotteessaan 28.8.16 ilosanoman, että ”kilpailukykysopimuksen kattavuus on 91 prosenttia”, joten se on ylittänyt rajan ”rimaa hipoen”, ja hallitus palkitsee sen ruhtinaallisesti. EK ei kuitenkaan kertonut, mistä luvuista kattavuus on laskettu.

Mediassa on puhuttu yleisesti, että näin suuri osuus palkansaajista on sopimuksen piirissä, mutta laskelmien perusteita ei tiettävästi ole kerrottu missään. Kyseessä on kuitenkin niin merkittävä raha, että perusteilta on edellytettävä täsmällisyyttä.

Palkansaajista siis kuitenkin on kysymys, mutta millaisista palkansaajista? Ovatko pohjana ammattiliittojen jäsenmäärät tai EK:n jäsenyritysten palveluksessa olevien työntekijöiden määrä tai jokin muu peruste?

Ammattiliittojen jäsenmäärä ei ainakaan missään tapauksessa voi laskennan perusteena, sillä niiden jäsenistä vain osa on palkansaajia, ja kaikki niiden jäsenet eivät kuulu työehtosopimusten piiriin. Esimerkiksi Metallityöväen liitolla on eläkeläisjäseniä ja opiskelijajäseniä, jotka eivät saa palkkaa.

Vastaavia ryhmiä on jokseenkin kaikilla ammattiliitoilla. Onko ne putsattu pois, jos perusteena on niiden jäsenmäärä? Kaikilta osin se tuskin on edes mahdollista.

Monilla liitoilla on myös yrittäjäjäseniä, jotka eivät myöskään ole palkansaajia. Itse en ole ollut palkansaaja vuoden 1986 jälkeen, mutta Lakimiesliiton eläkeläisjäsenenä olen edelleen ja sitä kautta ilmeisesti mukana Akavan kattavuusluvuissa.

Ammattiliitoilla on eri syistä intressi ilmoittaa jäsenmääränsä yläkanttiin, joten sieltä ei välttämättä putsata pois ”kuolleita sieluja”. Sillä on merkitystä mm. liittojen lomatukia jaettaessa.

Kaikissa ammattiliitoissa on myös sellaisia jäseniä, joita mikään työehtosopimus ei koske enempää työehtosopimuksen kuin yleissitovuudenkaan perusteella. Näiden määrästä tuskin kellään on luotettavaa tietoa.

Kiky-logiikka puhuu tietenkin sen puolesta, että veroale koskee vain niitä, jotka kuuluvat työehtosopimusten piiriin, koska sen tarkoitus on korvata sopimuksesta aiheutuvat palkanalennukset. Eläkeläisten alen tarkoitus on äänten kalastus.

Käytettyjen lukujen tarkistaminen kuuluu mielestäni Valtiontalouden tarkastusvirastolle.

Pitkällisen vatuloinnin jälkeen väkisin puserretun ”yhteiskunta-/kikysopimuksen” syntyhistoria sisältää kaikki ne tupoteatterin ainekset, joilla keskitettyjä sopimuksia on kohta puoli vuosisataa tehty. Dramaattiset uhkailut ja bluffi kuuluvat siihen olennaisina ainesosina Tällä kertaa vain näytelmä oli tavallista pitempi ja tuskallisempi ja valtion ohjaus tavallistakin vahvempi. Kuntatyöntekijöiden loppu-uhkaus istuu hyvin perinteiseen malliin, kuten myös asioiden loppulässähdys työryhmiin.

Kokonaan toinen asia, kuka perkaa tehdyt sopimukset, mitä ne todellisuudessa sisältävät. Mitä tarkoittaa esimerkiksi eräissä sopimuksissa oleva maininta palkantarkistuksista, kun on sovittu nollakorotuksista? Se vain tiedetään, että kiky-loukussa pyristelevän hallituksen SOS-ryhmä on valmis vaikka seisomaan päällään pelastaakseen nahkansa ja edes rippeet tärkeimmästä hankkeestaan.

Entä mikä on se mystinen Suomen malli, jolla selvitetään, mitä seuraavat työehtosopimukset todellisuudessa sisältävät?

Esko Seppänen sanoo, että meitä natotetaan. Siitä jokainen voi olla omaa mieltään, mutta sitä voidaan pitää selvänä, että meitä ainakin kikytetään.

J.K. Poliitikolle ja muille vaikuttajille on jälleen järjestetty taloudenpuolustuskurssi. Kuka ja milloin järjestää ihmisenpuolustuskurssin?

LIITE: