default_mobilelogo



Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen Sauli Niinistö -kirjan merkittävin paljastus on, että presidentti kutsui joulukuussa 2015 joukon SAK:n ja EK:n johtoa neuvotteluun, jossa hän vahvasti vetosi näihin, että nämä solmisivat kilpailukykysopimuksen kikyn. EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies kiistää painostuksen, mutta Niinistön tuntien se kuitenkin varmasti sitä oli.

EK tarvitsi enemmän painostusta kuin SAK, mikä ei ole ihme, sillä sopimus oli tarkalleen SAK:n käsikirjoituksen mukainen. Juristi Niinistö ei osannut lukea sopimusta, joka oli vain allekirjoituksia vaille, yhtään enempää kuin nyrkkejään paukutellut ministerikoplakaan (Juha Sipilä, Alexander Stubb, Jari Lindström (joka oli muuten vain ulkona)), vaikka sopimus oli tältä osin varsin selväsanainen (www.kaukoparkkinen.com 06.03.2016: NYRKKI-ILAKOINTI PALJASTI KOLMEN MINISTERIN KOPLAN HENKISEN TASON).

Pääministeri sidottiin sopimustekstissä käsistään ja jaloistaan, niin että hallituksen sooloilulle ei jäänyt yhtään tilaa. Hän oli jo Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa 27.03.2015 yhteiskuntasopimuspuheillaan ilmoittautunut työmarkkinoiden Don Quijoteksi, minkä SAK oli luonnollisesti noteerannut.

Myöskin media oli kokonaan kuutamolla sopimuksen sisällöstä. Se oli päättäväisesti torjunut asiasta saamansa infon. Onkohan kukaan edelleenkään lukenut sopimusta? Ei ainakaan ymmärtänyt. Niinpä kirjan kirjoittajatkaan eivät aseta interventiota relevantteihin yhteyksiinsä, vaan sanovat Niinistön auttaneen ja tukeneen pääministeri Sipilää. Kyllä, Sipilä oli hirttäytymässä sopimukseen ja Niinistö tuki häntä, niin kuin köysi tällaisissa tilanteissa tukee.

Kauaskantoisemmat vaikutukset kuin UKK-sopimuksella?

Elina Lepomäki kertoo kirjassaan Vapaus voittaa, että Lauri Ihalainen tunnusti tammikuussa 2017 Politiikkaradiossa, mistä kikyssä oli kysymys. Sillä torjuttiin pakkolait ja paikallinen sopiminen sekä turvattiin yleissitovuus.

Vielä valtiovarainministerinä Niinistö ihmetteli, tarvitaanko työsuhteen ”auringontarkkaa” säätelyä, mutta hänestä oli tullut työväen presidentti, ja nyt hän oli takuumiehenä, ettei säätelyä vain pureta.

Kiky-sopimus pani käytännössä stopin Sipilän ja hänen hallituksensa haaveille työelämän uudistamisesta. Siihen nähden kirjoittajien ja monien teoriaherrojen pohdiskelu siitä, toimiko Niinistö vastoin perustuslakia on jonninjoutavaa kirpun nylkemistä.

Interventio on omassa lajissaan yhtä ainutlaatuinen kuin UKK-sopimus aikoinaan. Vaikutukset saattavat olla jopa kauaskantoisemmat, sillä jos SDP nousee pääministeripuolueeksi, paikalleen jämähtäneet työelämärakenteet eivät Antti Rinteen hallituksen aikana ainakaan uudistu. Hän vaati aikoinaan puolueensa puheenjohtajakisassa työelämän säätelyn lisäämistä.

Kekkonen kertoi katuneensa UKK-sopimusta lopun ikäänsä. Nähtäväksi jää, pukkaako Niinistölle jossakin vaiheessa katumusta.

Neljä vuotta Laukon torilta

Hesarin poliittisen toimituksen esimies Marko Junkkari sanoo, että jos kiky olisi kaatunut, hallituksen koko uudistusohjelma olisi ”nuupahtanut” (HS 15.08.2018). Mutta nythän se juuri nuupahti, vaikka kirjoittaja enempää kuin hallituskaan eivät ole sitä havainneet. Hallitus elää jälleen pilvilinnoissa, kun monet satunnaiset syyt ovat virkistäneet tilapäisesti taloutta. Mutta SAK olisi nuupahtanut ilman kikyä, jonka kahleista hallitus yrittää rimpuilla eroon kuin kärpänen hämähäkin seitistä. Yhtä hyvällä menestyksellä.

Kirja panee sinetin sille tosiasialle, miten muissa maailmoissa Sipilä lähti panemaan Suomea kuntoon, kun hän messiaana pyöräsafarin johtajana jalkautui Tampereen Laukon torille 19.08.2014. (www.openfinland.net 21.08.2014. Miksi pyörät eivät pyöri?, liite). Hallitus näyttää kuitenkin alkaneen heräillä todellisuuteen, koskapa se heitti paniikkireaktiona kolmelle kansliapäällikölle syliin koko hela hoidon ja vaati heiltä kuukauden loppuun mennessä työllisyyden pelastusohjelmaa. Kansliapäälliköt ovat mahdollisimman kaukana niistä perusfundamenteista, joiden varassa talous ja työllisyys syntyvät.

Suomen taloushistoriasta kirjoja kirjoittanut professori Markku Kuisma sanoo Helsingin Sanomissa 29.07.2018, että ”Suomessa ei koskaan ole ollut näin huonoa hallitusta”. Siihen ei ole muuta lisättävää kuin se, että oma muistini rajoittuu vain sodanjälkeisiin hallituksiin.

Sipilän suurimmaksi valtiolliseksi teoksi näyttää jäävän se, että hän sai elvytetyksi jo nuupahtaneen SDP:n.

J.K.

Niinistö reagoi kirjaan tyylinsä mukaisella ärhäkkyydellä, joka kuitenkin kohdistui etupäässä väitettyyn Fortum-painostukseen. Työmarkkinapalaverin osalta oli kysymys vain epäolennaisista vivahteista, kuten salaisuuden asteesta ja aloitteen tekijästä. Asian ”kovaksi ytimeksi” jää, että Niinistö auttoi interventiollaan SAK:ta saamaan sopimuksen, jonka sisältöä ja merkitystä hän ei ymmärtänyt ja jolla SAK sai pääministerin panttivangikseen.

Liitteet Lähetetty: perjantai 13. heinäkuuta 2018 13.04
Vastaanottaja: al.mielipiteet@aamulehti.fi <mailto:al.mielipiteet@aamulehti.fi>
Aihe: Keskustan kannatuksen laskun syy

Aamulehti julkaisi 15.7. otsikolla Yrittäjästä tuli huono poliitikko

Pentti Viilimäki haki syytä Juha Sipilän johtaman keskustan kannatuksen alamäkeen ja katsoi perustellusti, että se ei johdu maakuntauudistuksen siirtymisestä (AL 10.07.2018) Mutta ei sote ja maakuntauudistuskaan sellaisenaan riitä syyksi, vaan kysymys on hallituksen toiminnan kokonaiskuvasta, josta sote on osa, ja Sipilän johtamistavasta.

Tämä oli ennakoitavissa on ennen vaaleja elokuussa 2014, jolloin keskustan uuden puheenjohtajan johtama pyöräsafari pysähtyi Tampereen Laukon torilla, jossa oli paneelikeskustelu Pirkanmaan yrittäjien kanssa. Safarin teemana oli Pyörät pyörimään, mutta keskustelusta puuttui täysin näkemys siitä, miten ne saadaan pyörimään. Kerroin sen tilaisuuden jälkeen juontajalle, josta en tiennyt, että hän oli Jouni Ovaska, josta sittemmin tuli puolueen puoluesihteeri.

Valtiollinen ajattelu loisti poissaolollaan. Taipumukset keskustelussa kuten sittemmin Risto Uimosen vaalikirjassakin viittasivat pikemminkin sinänsä luovaan askarteluun, jonka tulokset ovat näkyneet mm. erilaisina kakkaroina.

Sipilän hallituksen aloittaessa esitti eräs kirjoittaja Aamulehdessäkin näkemyksen, että tapa johtaa yritystä sopii erinomaisesti myös valtion johtamiseen. Protestoin tätä, koska niillä on eri tehtävä ja erilainen toimintalogiikka.

Sipilän yritysjohtajatausta näkyy siinä, että hänellä on epärealistinen käsitys siitä, että muutoksia voi saada ”heittämällä” tai hatusta tempaisemalla läpi. Pienessä yrityksessä se voi olla mahdollista, mutta on huonoa johtamista sielläkin.

Tuloksena on uhkayrityksiä, peruutuksia ja lakiraakileita, joita Sipilä nimittää strategiseksi johtamiseksi. Soten lisäksi tämä näkyy mm. yhteiskuntasopimus/kikyssä, jonka seurauksena on ollut työmarkkinailmapiirin myrkyttyminen ja marraskuusta maaliskuuhun jatkunut päällekkäisten lakon uhkien suma, kuten valtakunnansovittelija Minna Helle kertoo kirjassaan. Tätä melskaamista jotkut kutsuvat Suomen malliksi. Paikallinen sopiminen on jämähtänyt paikalleen, ja aktiivimalli ja sen jatko vievät maata komentotalouden suuntaan.

Kauko Parkkinen
tietokirjailija

Kesäterveisin
Kauko Parkkinen
www.openfinland.net 21.08.2014
Miksi pyörät eivät pyöri?

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oli pyöräillyt Rovaniemeltä Tampereen Laukontorille, missä oli 19.8.14 Pirkanmaan Yrittäjien kanssa yhdessä järjestetty keskustelutilaisuus. Pyöräilykampanjan otsikko oli Pyörät pyörimään ja paneelikeskustelussa haettiin vastausta kysymykseen, miten Suomen talous saadaan nousuun.

Pyörät pyörivät kuitenkin hyvin laiskasti. Tuntui kuin ne olisivat olleet ruosteessa. Vai oliko jossakin jarrumiehiä?

Keskustelu itsessään antoi selvän kuvan, miksi taloutemme on jämähtänyt. Niin politiikan kuin yrittäjien järjestävän seuran puoleltakin kuultiin vain irrallisia ajatuksia moneen kertaan kalutuista teemoista. Kysyttiin mm., onko säätelyä liikaa. Asiaa on jauhettu yli kolme vuosikymmentä, kyllä se jo tiedetään. Olisi pitänyt jo ajat sitten tarttua toimeen.

Kokonaisnäkemys ja punainen lanka loisti poissaolollaan. Ehkä ei tajuta tai ei uskalleta sanoa, että mitään kestävää nousua ei tapahdu ilman yrittäjyyden kunnianpalautusta. Yrittäjät ovat verottajan ja ay-liikkeen alistamia, ja molemmat voivat pyörittää heitä mielin määrin ilman minkäänlaista vastuuta tai seuraamusta. Tai edes asianmukaista apua.

Muinaissuomalaiset eivät uskaltaneet lausua ääneen karhun nimeä, ja niinpä jarrumiesten uusi keulakuva Antti Rinnekin säästyi maininnoilta. Hänellä on vahvat näytöt ay-uraltaan yrittäjien vainoamisesta, nyrkki pystyssä (www.openfinland.net 01.05.2014), vaikka ei olekaan ainoa tällä saralla, kiihkomielisin kuitenkin (www.openfinland.net/Angry ay/28.06.2014).

Ay-liike on kuin Suomen Hamas. Sillä on oma lakinsa, eikä se kunnioita työrauhavelvollisuutta sen enempää kuin Hamas aselepoa, vaan voi tehdä koska tahansa lakkoiskun siinä kuin Hamas raketti-iskun. Sillä on suuret erikoisjoukot ajamassa irtisanomiskanteita oikeuteen, missä lopputulos on aina onnessaan.

Ns. porvarilliset puolueet kiertävä nämä asiat kaukaa, erityisesti sen jälkeen, kun kepu sai vaatimattomasta työreformistaan siipeensä niin pahoin, että Anneli Jäätteenmäki upotti sen Atlantin pohjaan. Yrittäjäjärjestöllä taas ei ole henkistä kapasiteettia, niin että se pystyisi esittämään fiksumman vaihtoehdon työmarkkinoiden ja työsuhteiden johtamiselle. Niinpä sellaista ei kuultu nytkään.

1980-luvun alkupuolella järjestöllä oli sellainen asema hetken aikaa , mutta imperiumin vastaisku ja järjestön sisälle soluttautuneet politrukit lannistivat sen. Sen jälkeen on alistuttu altavastaajan ja näpertelijän osaan.

Yrittäjien järjestävän seuran edustajat luovuttivat Sipilälle peräti 172 kohtaa käsittävän luettelon kohteista, joissa julkisen sektorin tehtäviä voitaisiin antaa yrittäjien hoidettaviksi. Yksikään niistä ei kuitenkaan toteudu ilman edellä mainittua todellista rakenneuudistusta ja arvokumousta.

Mistään yksittäisistä tempuista ei ole apua, ei myöskään kokoomuksen Arto Satosen samana päivänä kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa esittämästä työajan pidennyksestä. Vielä vähemmän arkipyhien ”siivoamisesta”.

Nämä ”turpakäräjät”, kuten Tahko Pihkala sanoi, istuivat hyvin hellekesän tyhjää jauhavien puhetilaisuuksien sarjaan. Hämmentävää oli, että Sipilällä ei ollut mitään varsinaista viestiä yrittäjille. Mutta ei ollut yrittäjilläkään Sipilälle.

Lokakuussa samassa kaupungissa valittavalla uudella puheenjohtajalla on suuri vastuu järjestön ja yrittäjien nostamiseksi tästä alennustilasta. Järjestöä ei ole enää varaa alistaa henkilökohtaisten tai puoluepoliittisten etujen ajamiseen.

Juha Sipilä, lupasit taannoin, että jos alat käyttäytyä kuin tyypillinen poliitikko, niin Sinua saa potkia polvitaipeisiin. Polvet alkavat olla vaarassa, Juha. Milläs sitten pyöriä poljetaan käyntiin?