default_mobilelogo



Suomen yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula ja pääekonomisti Mika Kuismanen toisaalla sekä SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta toisaalla ovat käyneet Kauppalehdessä vuoropuhelua siitä, mitä vaikutuksia hallituksen hankkeella irtisanomisperusteen keventämiseksi pienissä yrityksissä olisi (KL 27.08.2018 ja 30.08.2018). Kaikkia kirjoituksia vaivaa tyhjä teoria ja reaalimaailman tuntemuksen puute.

Pekka Tiilikaisen sanoin ”veri punnitaan” tässäkin asiassa lakituvassa, jossa pääekonomistit tuskin ovat käyneetkään, ovatkohan edes oikealla työpaikalla. Makkulallakin kosketus molempiin näyttää jääneen kevyeksi.

Kirjoittajien viittaamat ”vaikutuslaskelmat” vaikuttavat aika heppoisilta, teoriaherrojen askartelulta. Kukaan laskelmien tekijöistä ei varmasti tiedä, miltä se vaikuttaa yrittäjästä, kun oikeudessa joutuu täysin mielivaltaisen tuomion kohteeksi, mikä oikeusvaltion kyltin alla ylvästelevässä Suomessa on varsin tavanomaista. Uudessa laissa tehty tiukennus ”painavasta” perusteesta, joka poikkeaa Kansainvälisen työjärjestön alkuperäisistä suosituksista ja sopimuksista, antaa lisää mahdollisuuksia oikeuden vapaaseen mielivaltaan.

Usein yrittäjälle paljastuu tämä raaka todellisuus vasta oikeussalissa. Siellä moni vierelläni istunut yrittäjä on vannonut, ettei enää ikinä palkkaa työntekijöitä, mutta kuitenkin hän palkkaa, koska hän on ikuinen optimisti. Mutta sana näistä leviää kuitenkin usein laajalle ja panee monen yrittäjän välttämään palkkaamista, jos vain suinkin voi muuten asian hoitaa, kuten alihankintana tai automaatiolla, mikä ilmeisesti on kasvava vaihtoehto.

Hallituksen hanke on sille tyypillistä näpertelyä ja näykkimistä sieltä täältä, kun siltä puuttuu näkemys siitä, miten koko irtisanomiskysymys olisi uudistettava kaikkien yritysten osalta. Sen lisäksi hallitus ei ilmeisesti ole vieläkään tajunnut, miten se ajoi kikyssä presidentillisellä opastuksella ja median suosiollisella myötävaikutuksella SAK:n maamiinaan ja jäi rimpuilemaan rampana ankkana (www.kaukoparkkinen.com 21.08.2018: Tupoteatterin viimeinen näytös hurjin kaikista?). Vanhan viisauden mukaan on myöhäistä rypistellä, kun on jo housuissa.

Sama koskee yrittäjäjärjestöä. Sillä oli historiallinen momentum irtisanoutua hallituksen kiky-seikkailusta ja tarjota fiksumpaa vaihtoehtoa, mutta siihen sillä ei ollut kapasiteettia, kun se oli parkkeerannut kepun ja kokoomuksen kylkeen niiden sivuliikkeeksi. Sitä saa, mitä tilaa.

Suosittelen ”vaikutustutkimusten” tekijöille ja muille teoriaherroille, kuten myös nyky-yrittäjäjärestön väelle, kirjaani Yrittäjä tulopolitiikan hukkaputkessa, jos uusintapainosta enää mistään saa. Se on reaaliaikainen kuvaus siitä poliittisesta manööveristä, oikeastaan yrittäjän ajojahdista, jolla ”työsuhdeturvalaki” aikoinaan runnottiin läpi. Silloisessa SYKL:ssa varoitimme, että se tietää kymmeniätuhansia uusia työttömiä. Se oli ainoa asia, joka meni pieleen. Työttömiä tuli lisää satojatuhansia, ei tietenkään yksin lain takia, mutta sillä oli merkittävä rooli.

Nykyistä yrittäjäjärjestöä leimaa samanlainen näkemyksen puute kuin sen ”emopuolueitakin”. Se jankkaa vain moneen kertaa sanottuja asioita, mutta omaa selkeää vaihtoehtoa sillä ei ole, joita sille on kyllä ollut tarjolla. Näin se provosoi pintaan talous- ja poliittisen eliitin pinnan alla olevat yrittäjävihamieliset asenteet, kuten viimeksi Aalto yliopiston ”käytäntöön suuntautuneen professorinPekka Mattilan kirjoitus Kauppalehdessä 26.07.2018 viimeksi osoitti.