default_mobilelogo



Kun Kalevi Sorsan johdolla alkanut imperiumin vastaisku www.kaukoparkkinen.com 23.05.2018: "Työsuhdeturvalain" synkkä historia, osa 2), jatkui järjestön normalisointi kepun ja kokoomuksen voimin, ja nyt myös demarit pääsivät saaliinjaolle. Nämä viritykset tehtiin, kun SYKL ja Pienteollisuuden Keskusliitto yhdistettiin ja nimeksi tuli Suomen Yrittäjät.

Ensimmäinen myyrä oli Tuovi Allén, tulipunademari, kuten SY:n lakimies Ritva Sjöholm sanoi. Hänen hermonsa eivät kuitenkaan kestäneet kuin muutamia kuukausia, ja tilalle tuli Pertti Rauhio, eduskunnan nykyinen hallintojohtaja. Kauppalehti uutisoi nimityksen kertomalla, että SY vahvisti näin ”työmarkkinaosaamistaan”.

Kukaan ei tosin tiennyt, mitä muuta osaamista Rauhiolla oli työmarkkinasioista kuin taito juonitella näiden järjestöjen tavoin. Tosiasiassa uskottiin, että SDP näin liennyttäisi yrittäjävastaisuuttaan, mikä jäi haaveeksi.

Olisi mukava tietää, mitä Rauhio järjestön suunnittelupäällikkönä suunnitteli. Ainakin hän sai näppinsä yritysverotuksen uudistukseen yhdessä SY:n pääekonomistiksi palkatun kepulaisen Pasi Holmin kanssa.

Aiemmin järjestössä ei ollut näin korkea-arvoista ja -palkkaista teoriaherraa, vaan Pirjo Latva-aho oli toimittanut arvokasta käytännön tason tietoa sekä oman toimiston että kentän käyttöön.

Holm muistetaan erityisesti siitä, että hän lupasi laman oloissa yrittäjien perustavan 50 000 työpaikkaa.

Latva-aho siirtyi Järvenpään elinkeinojohtajaksi, mihin tehtävään yksikään järjestön korkeapalkkaisista pääsekonomisteista ei olisi pystynyt. Ehdotin tuolloin Taloussanomissa, että järjestön johtajien palkat julkistettaisiin, mikä ei luonnollisesti saavuttanut vastakaikua.

Tällaiselle teoriaherralle ei myöskään ole tarvetta, sillä samanlaista ”pilvipalvelua” taloudesta saa riittävästi hyvin halvalla. Kysymys lienee samasta kuin aikoinaan Yhtyneitten patruunalla Juuso Waldenilla, joka sanoi palkkaavansa insinöörejä sen vuoksi, kun muillakin firmoilla oli.

Myös aluejärjestötasolla demareita nimitettiin korkeisiin tehtäviin toimitusjohtajaa myöten, kun ”keskuskomitea” keskitti nimitysvallan itselleen.

Pentikäinen on uskollinen puoluemies

Kepulaisen Mikael Pentikäisen johdolla on tehty paluuta vanhaan, kun hämäräperäisin perustein on nimitetty pääekonomistiksi Mika Kuismanen, jonka demaritaustasta ei tosin ole pitävää näyttöä, mutta puheet kertovat paljon.

Viime vuoden maaliskuussa Karjalainen ja Maaseudun Tulevaisuus kertoivat hänen esittäneen valtiovarainministeriön veroseminaarissa Joensuussa metsien ja peltojen panemista verolle. Kuismasen selittelyt tuskin vakuuttivat ketään www.kaukoparkkinen.com 10.08.2016: Suomen Yrittäjät - Mikä on Mika Kuismasen nimityksen takana?).

Kohti tupopöytää -projektin ohella toinen suuri projekti järjestöllä oli saada puheenjohtajansa Eero Lehti eduskuntaan. Samalla kampanjaa tukenut Jussi Järventaus pelasti nahkansa, kun Lehti ei lupauksensa mukaisesti antanutkaan hänelle potkuja, vaan hänet nimitettiin Patentti- ja rekisterihallituksen johtokunnan puheenjohtajaksi.

Perimmäinen tavoite elinkeinoministerin salkku jäi kuitenkin Lehdeltä haaveeksi.

Kun SYKL oli nostanut yrittäjäjärjestön yleiseen tietoisuuteen, se samalla veti poliitikkoja puoleensa kuin hunaja mehiläisiä, ja yrittäjät alistettiin puolueiden pelinappuloiksi ennen näkemättömällä tavalla.

Kun pääministeri Juha Sipilä aktiivimallia markkinoidessaan epäsuorasti nimitti yrittäjiä lampaiksi, se sopii kyllä järjestön johtoon, joka on nöyrästi tyynyt perässähiihtäjän asemaan www.kaukoparkkinen.com 17.01.2017: Pääministeri Sipilä: Ovatko yrittäjät lampaita?).

Järjestö ei ole edes teettänyt selvitystä niistä tuhoisista vaikutuksista, joita työllistämiskynnyksen jyrkällä nostamisella on ollut, vaikka tehtävä olisi ollut varsin yksinkertainen.

Kenraalin poikana Jussi Järventauksen olisi tullut tietää se perusasia, jota yrittäjäksi ryhtynyt everstiluutnantti evp. Antti Järvilehto usein korosti metallityönantajien hallituksessa: pienenkin voiton jälkeen on muistettava peräänhyökkäys. Vastustajaa ei saa päästää lepäilemään ja valmistelemaan uutta hyökkäystä.

Yrittäjät eivät saa tosipohjaista tietoa siitä, mitä järjestön johto puuhastelee, joten jäsenmäärä on hämmästyttävän kauan pysynyt korkeana. Viime liittokokouksen aikaan sen kerrottiin laskeneen viisi prosenttia, mutta todellinen romahdus on alkanut vasta sen jälkeen.