default_mobilelogo



”Yle on vastuussa siitä, miten demokratia toimii”

Juhlan jälkeen – media ei pannut Niinistöä tilille kiky-farssista

Presidentti Sauli Niinistön 70-vuotispäivä 24.08.2018 tarjosi erinomaisen pikakuvan siitä, miten suomalainen media hoitaa vallan vahtikoiran tehtävänsä, mitä se auliisi itse mainostaa. Tilaisuus oli sitäkin otollisempi, kun Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi olivat tuoreessa kirjassaan kertoneet, miten presidentti oli suhmuroinut kulissien takana.

Näin ollen esille nousi kaksi pointtia: Miten media suhtautui presidentin henkilöön ja miten erityisesti hänen kiemuraisiin selityksiinsä kiky-interventiosta.

Ensimmäisestä osiosta voisi antaa seuratuimmalle medialle saman arvosanan kuin Kekkonen aikanaan vaalituloksesta: sangen siedettävä. Vahvaan ylilyöntiin henkilöpalvonnan puolelle sortui vain Iltalehti erikoisliitteessään. Sen sijaan yllättävää oli, että Iltasanomat hoiti asian hyvin tyylikkäästi kuvakavalkadilla, joka oli sekä henkilön kannalta mielenkiintoinen että yleiseltä kannalta informatiivinen.

Mahtaako Iltalehdessä esiintyä juhlanjälkeistä krapulaa?

Selvät moraalisen krapulan merkit näkyivät ainakin Aamulehdessä, jossa Lauri Nurmi kiillotti Niinistön henkilökuvaa aukeaman verran, kuitenkin paljon kohtuullisemmin kuin iltapuolen kollegansa. Sekä kikyn että Fortumin hän sivuutti häveliäästi kokonaan, vaikka kikyn kohdalla annettu kuva, että Niinistö olisi auttanut työnantajia oli niin paha moka, että se olisi ilman muuta vaatinut oikaisua. Varsinkin kun Nurmi oli aiemmin hankkinut sananvapauden ritarin kannukset, perustellustikin. Nyt lukijoille jäi väärä kuva asioista ( <http://www.kaukoparkkinen.com> www.kaukoparkkinen.com 21.08.2018: Kuutamolla oleva media pohjusti kiky-farssin).

Jos kirjantekijät olisivat viitsineet lukea kiky-sopimuksen, he olisivat tienneet, mitä muita herkkuja se tarjosi SAK:lle kuin Elina Lepomäen Lauri Ihalaiselta Politiikkaradiosta tammikuussa 2017 nappaamat alkupalat: paikallisen sopimisen ja pakkolakien torppaamisen sekä yleissitovuuden turvaamisen. Luettelo on varsin pitkä, kruununa leikkauksista luopuminen ja veronalennukset, ”kikykompensaatiot” miljardikaupalla, joiden todellisesta määrästä ei ota selvää kukaan. Ne näyttävät olevan kestoltaan yhtä sitkeitä kuin sotakorvaukset.

Työnantaja sai pieniä alennuksia työeläke- ja sotumaksuun sekä muutamia ”pitsinnypläyskerhon” tuotoksia, (erään TV:n työttömyysillan keskustelijan termi).

Hallituksen koko työelämäkuvitelmat törmäsivät kivimuuriin, mitä hallitus ei näytä edelleenkään uskovan, joten se sai vastaansa juuri Niinistön syntymäpäivänä Teollisuusliiton uhkauksen, että 5.10. alkaa rytistä, ellei hallitus peru aikeitaan. Vähän samantapainen synttärilahja kuin SAK:n yleislakko Kekkosen ensimmäisenä virkapäivänä.

”Sopikaa mitä tahansa kunhan sovitte”

Suoraa presidentin kyselytuntia 25.08.2018 oli markkinoitu ohjelmana, joss presidentti vastaa kuulijoiden kysymyksiin, mutta pääasiassa kysymyksiä esittivät Ylen Petri Kejosen opastuksella Iltalehden Kreeta Karvala, Hesarin Matti Kalliokoski ja Ylen Ari Hakahuhta. Yleisökysymyksiä sekaan mahtui varsin harvakseltaan, ei mm. ennakkoon lähettämäni:

Kysymys presidentti Niinistölle kyselytunnilla 25.08.2018

Tuoreessa kirjassa on noussut esille osuutenne kiky-sopimuksen aikaansaamiseksi, vaikka vaikuttamisen laadusta ja voimasta onkin esitetty erilaisia käsityksiä. Oletteko tyytyväinen lopputulokseen”?

Presidentti jatkoi oman osuutensa vähättelyä, ei tällä kertaa runomuodossa, vaan kiemuraisella juristijargonilla. Hän kertoi halunneensa välttää keväällä uhkaavat riidat ja sanoi: ”Sopikaa mitä tahansa, kunhan sovitte”, joskaan ”ei ehkä expressis verbis”. Riitoja kun ei siinä tilanteessa kaivattu.

Niinistöä ei siis lainkaan kiinnostanut kirjantekijöiden mukaan käytännössä jo allekirjoitusta vaille valmiin sopimuksen sisältö! Melkoisen varomatonta juristilta.

Ehkä kyselijät ajattelivat, että kun ei sopimuksen sisällöllä ole väliä, niin tuskin tuloksellakaan, ja jättivät ystävällisesti kysymyksen esittämättä.

Sen sijaan saatiin kuulla, että Niinistö oli tyytyväinen valtioiden välisiin puolustusyhteistyösopimuksiin. Kuten Urho Kekkosen aikaan, ulkopolitiikka käy sisäpolitiikan edellä. Kekkosenkin mielestä sisäpolitiikka saattoi vallan hyvin olla vaikka rempallaan.

Antti Lindman äityi runolliseksi

Se, että Hesari ei ratkennut samanlaiseen henkilöpalvontaan kuin ehtoopuolen naapurinsa, ei suinkaan tarkoita, että se olisi enempää kuin muukaan media halunnut kertoa, mitä kikyssä todellisuudessa tapahtui, vaikka niiden tulisi journalistin ohjeiden mukaan kertoa lukija- ja kuulijakunnalleen oikeat tiedot siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Kun Ylen entinen työmarkkinatoimittaja Tarmo Ropponen, vakaumukseltaan demari, syntymäpäivän aattona muistutti, että Niinistö toimi kikyssä virkaaan astuessaan antamansa juhlallisen vakuutuksen mukaisesti ”Suomen kansan menestyksen edistämiseksi” kaikin voimin, lehti ei julkaissut seuraavaa kommenttiani (liite). Lehti ei piittaa journalistin ohjeista, eikä välisestämme sopimuksesta.

Aamulehti kuitenkin julkaisi 28.08.2018 asiallisesti samansisältöisen kirjoitukseni. Kun Matti Apunen aikanaan siirtyi Aamulehden päätoimittajan pallilta Evan leipiin ja kertoi ryhtyvänsä Helsingin Sanomien kolumnistiksi, kysyin, miksi hän ei jäänyt Aamulehden kolumnistiksi. Onhan se selvästi parempi lehti. Hesari on liian suuri, valtio valtiossa.

Nyt Hesari kyllä kertoi, miten suurta juhlaa syntymäpäivä oli demareille. Teemu Luukka otsikoi juttunsa: ”Sdp ylistää Sauli Niinistöä, Lindtman runoili presidentin innoittamana”. Kyllä Niinistö niin suuren palveluksen teki demareille ja SAK:lle, että vetää se jäyhemmänkin demarin runolliseksi.

Hesari otsikoi kyselytunnin referointinsa: ”Niinistö haluaa pysyä kaukana sisäpolitiikasta” Hänen mukaansa ”se on sen verran riitaista hommaa, että mitä kauempana siitä pysyy, sen parempi”. Ja kuitenkin juuri siihen hän oli puuttunut, mitä koskevan osan haastattelusta Hesari armeliaasti sivuutti kokonaan.

Sipilä puhui yrittäjille niin totta kuin osasi

Riitojen välttäminen kikyllä ei sekään tainnut oikein onnistua. Silloinen valtakunnansovittelija Minna Helle kertoo muisteluissaan, että viime vuoden marraskuusta tämän vuoden maaliskuuhun oli lakkoja ja lakon uhkia koko ajan, useita päällekkäin. Ja Teollisuusliiton uhkaus kertoo, että niitä on tulossakin riittävästi, suoraa jatkumoa kikystä. Kyselijät eivät halunneet häiritä juhlatunnelmaa mainitsemalla sitä. Nyt ne siis sopivat meille erinomaisesti.

Kiky-sopimuksen mukaan syksyllä 2017 alkanut neuvottelukierros tuli toteuttaa ”liittokohtaisesti niin, että syntyvät ratkaisut tukevat Suomessa tehtävän työn kilpailukyvyn edistämistä, Suomen talouden kasvua sekä työllisyyttä”.

Tämä on tuttua tupoliturgiaa, jolla ei ole mitään reaalisisältöä, eikä se velvoita ketään. Eikä kukaan koskaan pysty selvittämään, mitä liitot ovat todellisuudessa sopineet.

Pääministeri kertoi viime vuoden lokakuussa yrittäjäjärjestön liittokokouksen juhlapuhujana, että oli määrätty virkamies ”seuraamaan tarkasti jokaista sopimusta, miten niissä paikallinen sopiminen etenee” (http://kaukoparkkinen.com/index.php/sipila-2: Sipilä puhui yrittäjille niin totta kuin osasi).

Missähän tuo virkamies luuraa, kun ei ole kuulunut mitään? Ja milloinkahan selvitys valmistuu?

Viimeisen tilaston mukaan palkkasumma on vuodessa noussut yksityisellä sektorilla 6.1 prosentilla, mikä viittaa siihen, että rahaa on käytetty avokätisesti, vaikkakaan suoria johtopäätöksiä ei tehdä, kun ei tiedetä tehtyjen työtuntien määrän kehitystä.

J.K.

Johtamista käsittelevän väitöskirjansa valmistumisen aikoihin Terttu Grönfors hämmästeli Helsingin Sanomien haastattelussa, että ”mekaanikot johtavat yrityksiä”. Nyt mekaanikko johtaa Suomea, yritysjohtajan opein.

Liite

Lähettäjä: Kauko Parkkinen  kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi
Lähetetty: torstai 23. elokuuta 2018 10.37
Vastaanottaja: hs.mielipide@hs.fi
Aihe: Tarjous mielipidesivulle

HS hyllytti. Millaiseen sopimukseen presidentti Niinistö puuttui? 

Ylen entinen työmarkkinatoimittaja Tarmo Ropponen sanoi tuovansa uuden näkökulman presidentti Niinistön puuttumisesta kiky-neuvotteluihin, kun hän muistutti, että Niinistö oli kauden alussa antamansa juhlallisen vakuutuksensa mukaisesti toiminut Suomen kansan menestyksen edistämiseksi kaikin voimin (HS Mielipide 23.08.2018).

Ropposeltakin jää kuitenkin ottamatta huomioon olennaisin näkökulma: edistikö kiky todella Suomen kansan menestystä.

Elina Lepomäki kertoo kirjassaan Vapaus voittaa, että SAK:n entinen puheenjohtaja ja nykyinen kansanedustaja Lauri Ihalainen kertoi Ylen Politiikkaradiossa tammikuussa 2017, mikä oli ay-liikkeen ja vasemmiston tavoite kiky-neuvotteluissa. Hän sanoi, että ”kiky oli sisältöään merkityksellisempi. Sillä torjuttiin pakkolait, torjuttiin pakkolait paikallisesta sopimisesta ja turvattiin sopimusten yleissitovuus” (s. 359).

Ennen vaaleja julkaistussa Risto Uimosen Sipilä-kirjassa tuleva pääministeri sanoi, että oli ”viimeinen hetki uudistua ja tehdä perinpohjainen käänne johtamisessa” (s. 411). Muuten edessä olisi Kreikan tie.

Paikallisella sopimisella on olennainen osuus johtamisen muutoksessa ja yleissitovuudellakin on iso merkitys. Nyt tämä siis ”torpattiin” kikyllä. Sillä epäilemättä edistettiin ay-liikkeen menestystä, mutta Suomella lienee sitten edessä Kreikan tie?

Kovin harvat näyttävät lukeneen itse sopimusta, jossa hallituksen toimintamahdollisuudet on selvästi rajattu ja sidottu kolmikantaan. Hallitus on pyrkinyt siitä eroon epätoivoisesti, nyt viimeksi yrittämällä muuttaa työaikalakia, mutta tähän saakka ”kivimuuri” on pitänyt.

Sopimuksen todelliseen sisältöön verrattuna presidentin toimivallan pohtiminen on kovin teoreettista askartelua.

Kauko Parkkinen
tietokirjailija, entinen työmarkkinajuristi
Vantaa