default_mobilelogo

Irtisanomislaki: ”Näinkö aina meille täällä käy, käy, käy, käy?” Herra, älä anna heille anteeksi, vaikkeivät he tiedäkään,
mitä he tekevät. Älä ainakaan ihan aina ja loputtomasti.
Sillä muuten he eivät koskaan opikaan tietämään.


Pettäjäpuolueet saavat mitä ovat tilanneet

Rukoukseni, jonka kirjoitin 06.05.1983, on toteutunut yllättävänkin tarkoin.

Yrittäjiä yhdessä simputtaneet ay-liike ja EK ovat jonkinasteisen sekasorron ja epätoivon vallassa. Eteläranta, jonka kokoomus miehitti kuin venäläiset Krimin, itkee ja vaikeroi ”sijaiskärsijäksi” joutumistaan. Se on menettänyt muistinsa, mutta onneksi nyt on tilaisuus verestää sitä.

Jospa muutama sitaatti ”Hukkaputkesta” auttaisi.

Hurjimman voltin teki SMP”, mutta ”ei ole luotettavaa näyttöä siitä, ymmärsikö siellä kukaan sitä, mitä hallitukseen pääsemiseksi oli sovittu”. ”Oli upeaa katsella, kuinka komeat raitahousut unohdettu kansa oli saanut yrittäjien selkänahasta".

Se onkin ansaitusti saanut pahiten siipeensä. SMP ja sen perilliset ovat hajonneet kahteen kertaan, ja työministeri Jari Lindströmillä tilanne näyttää jokseenkin epätoivoiselta. Eikä hän edelleenkään ymmärrä, missä mennään. Täyttää kuitenkin ainoana ministerinä rehellisyysvaatimuksen tunnustaessaan, ettei ymmärrä asiasta mitään:

En ole itsekään sitä sisäistänyt, että miten tämä menee, mutta kilpailukykyä ja tuottavuuttahan tässä haetaan".

Jari Lindström eduskunnassa 01.06.2016

”Totuus kieppaisee itsellensä voiton”

Keskustapuolueen kohdalla epäilykset linjan johdonmukaisuudesta tai syvyydestä toteutuivat mitä synkeimmällä tavalla. Sen suhteen pettymys yksistään matemaattisin perusteinkin oli kaikkein suurin.

Juha Sipilälle on siis luonnostaan langennut raskain taakka, mutta hänen suorituksensa on surkeinta lajia. Tehokkaan katumisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Sieltä täältä näpertelevät ”työllisyystoimet” tuntuvat olevan pikemminkin peräisin hänen kakkarapajastaan kuin näkemyksellistä politiikkaa.

On kuin hiiri nakertaisi sitä Kiinan muuria, jonka edellä mainittu joukko on työllistämisen esteeksi rakentanut. Sillä kaivaa vain verta nenästään. Orastavan paniikin merkit näkyvät jo ”korvaavaa ratkaisua” hakevan pääministerin naamasta.

Oivallisen näytteen sanotusta antoi Jari Lindström Uuden Suomen blogissaan 20.10.2018 Hän luetteli parikymmentä ”työllistämistointa”, joissa ei ollut punaisen langan pätkääkään, pelkkää sillisalaattia.

Kokoomuksen kohtalon hetket koittivat vasta neljä vuotta myöhemmin, jolloin se Harri-herra Holkerin johdolla maksoi ruhtinaallisen hinnan kauan kaipaamistaan raitahousuista. Ja maksattivat sen suomalaisilla veronmaksajilla.

Ainoa, joka näyttää päässeen kuin koira veräjästä, oli koko operaation puheenjohtajansa Kalevi Sorsan johdolla junaillut SDP. Mutta sen vuoro tulee vielä. Ehtihän Sorsakin jo 1970-luvulla luvata, että Suomi pääsi lamasta tuolla koiran konstilla, mutta ihan niin ei käynyt.

Ehtiihän vielä. Kertoohan iso kirja, että isien pahat työt kostetaan aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Nythän on vasta toinen polvi menossa. Ja mitä sanoikaan Juhani Jukola: ”Oikeus ja totuus kieppaisee itsellensä lopulta väkistenkin voiton monen konstin päästä".

35 vuotta siihen tarvittiin, ja monia konsteja, joilla ”kolmikanta” ja poliitikot yrittivät peittää jälkensä, tukenaan keskitetyn sopimuspolitiikan autuutta julistava media, Helsingin Sanomien johdatuksella, viimeksi 21.10.2018 Juha Akkasen kolumnilla. Ja tukimiehinään pilvissä viihtyvät kaiken maailman ekonomistit.

Eiköhän ole jo näyttöä kirjan loppulauseen osuvuudesta: ”Jonkun on aina laskut maksettava. Ilmaista lounasta ei olekaan, sanoi Milton Friedman. Eikä ilmaista yrittäjän selkänahkaa.”

Siitä on todella maksettu niin hirmuinen hinta, että se ei kiinnosta kaikkitietäviä ”talousviisaita”. Mutta eiköhän sekin vielä joskus kieppaise esiin.

Mahtaako Kiinan muurissa olla veräjää?

Lisää aiheesta:

www.kauko-kustannus.fi
www.kaukoparkkinen.com

Lisää/poista listalta: Internet-sivu tai Webmaster

Tältä sivulta selviävät sähköpostiosoiterekisterin ylläpitäjä ja rekisteritiedot.